Philip Glassin viulukonsertto soi paraikaa ClassicRadiossa. Vaikkei tämä Mootsarttia olekaan, niin vetää kuitenkin jalat alta. Liian vähän tuota Glassia kuulee.

Eilen iltapaivällä mukavasti nukahdin radion soidessa. Kuuntelin unen läpi puolet Philp Glassin viulukonsertosta, kunnes heräsin ja ihmettelin että mikä tämä on, joka nyt soi. Ei muuta kuin radio kovemmalle ja kuuntelemaan. Olen hiukan Glassia kuullut aiemminkin, mutta en hänen teoksiaan tunne kovin hyvin. Jotakin hyvin mystistä ja hypnoottisen vetoavaa noissa on. Glassia voisi kunnella tuntikausia kyllästymättä, vaikka hän pyÜrittelisi koko ajan samaa teemaa. Minimalismissa on jotain todella minua kiehtovaa, jotain hyvin syvällistä. Alla Classicradion nettisivuilta lÜytyneet tiedot tuosta sävellyksestä. Melkein puolen tunnin mittainen teos ja toistoa toiston perään ja silti kiehtoo. Aika ovela yhdistelmä.

Glass Philip Viulukonsertto (1937) Wienin Filharmonikot/Kremer Gidon/DohnĂĄnyi Christo 24:50
Kuusisto suoriutuu sibeliuksen viulukonsertosta ajassa 33:42. Tallenteeni on peräisin radiosta takavuosilta. Gidon Kremer soittaa sen jo 31:06 nopeudella. Kremerin aplodit kestävät 55 sekuntia, joka lienee liian vähän, sillä ne on feidattu lähetykseen sopivaan mittaan. Karkealla ajattelulla voisi siis laskea jokaisen musiikkiminuutin edellyttävän 1,7 sekuntia aplodointia.

Väliaikanaukun lähtÜlaskennan voisi perustaa 2cl per alkavaan konserttineljännestuntiin, mukaan lukien aplodit ja narikkahässäkkä. Mikäli konsertti on odotettua onnistuneempi tai naukku poikkeuksellisen hyvä, määrää voi kasvattaa yllättymisprosentin mukaisesti. MyÜs jos kumppani on hyvällä tuulella tai pahalla päällä, annosten lukumäärää voi kasvattaa yhdellä. Väliaikailijan yksilÜllisyys otetaan huomioon vertaamalla oman kehon kokoa muun yleisÜn vastaaviin, ja kasvattamalla annosta keskiarvopoikkeaman mukaisesti, mutta vain ylÜspäin. Me keskikokoiset ja sitä vähänlännemmät tyydymme regular-kertoimeen, ellei raskauttavia seikkoja ilmene. Raskauttaviin seikkoihin voidaan lukea konsertissa kuultu yskäisy, tÜinäisy lämpiÜssä, häikäisy tai vastatuuli viimeisen viikon aikana.

Tarkemman kaavan voinee laskea joku paremmin aika-avaruus-geometriaan perehtynyt lisensiaatti tai tohtori tai kaksi. Tähän tarkkuuteen pääsee ammattikoulunsa kirjat huolella piirrellyt marginaaliasentaja. PääsääntÜ on, että ylÜspäin korreloivat tekijät huomioidaan ensisijaisesti.
Pidän klassisesta musiikista, mutta johonkin se raja on vedettävä.

Aina kun sen virolaisen Arvo Pärtin tunnetuin minimalistinen teos soi, minulle tulee paha olo. Siis alan voida huonosti ja haluan sulkea radion.

Eräs koe musiikin vaikutuksesta työtehoon osoitti, että ryhmä, jolle soitettiin Mozartia pärjäsi työssään huomattavasti paremmin, kuin ryhmä, jolle soitettiin minimalistista musiikkia.

No oli miten oli, tuo Pärtin kappale on melkein yhtä vaikea sulattaa kuin on 990-mainosrenkutus klassisen musiikin kanavalla. Niinpä ajattelin kertoa asiasta täällä ja menin katsomaan netistä, minkä niminen se Pärtin kipale on. ClassicRadio ilmoitti sivuillaan, että nyt soi: Glass Philip : Viulukonsertto (1987) [Wienin filharmonikot, Kremer Gidon, Dohnanyi Christoph von].

Pitänevätköhän hiirua pilkkanaan. Tarttis tehrä jottain.